Mun mielestä L-Koodi on hyvä sarja, se on erilainen, yllättävä ja kiinnostava. Ja siinä on hyvät musat :D Plus Betten ja Tinan talo on niin ihana et kaavailin joskus muuttavani sinne... Jos se vaan ois mahdollista.
Mun lemppari on Jenny, ihan ykkönen ehdottomasti. Vaik se on ärsyttäväkin välillä ja tosi outo... Enemmänki eksentrinen. Ja dramaattinen joka asiassa. Silti samastun siihen eniten, koska oon ihan yhtä vauhko, temperamenttinen, välillä aika agressiivinen ja depressiivinenkin + nään ihmisten läpi. Mut toisaalta uskon välillä, tosi harvoin, joihinkin asioihin (tai ihmisiin) ihan sokeesti ja tosi sinisilmäisesti. Yleensä näis tapauksis lopputulos ei oo hyvä ja syytän itteeni aivan helvetisti. Tosin Jenny reagoi ehkä vähän liian teatraalisesti asioihin, se ei pidä mitään itsestäänselvyytenä ja on taiteellinen sielu. Melankolinen! Tän paremmin en jaksa puhuu seinille mun rakkaudesta lesbosarjaan, oon niin tsombi ite nyt.
...Mistä pääsenkin siihen miten paska viikko on ollu! Kaikki on duunis kipeenä ja oon tehny niiden vuoroi sit. Tuntuu ku ois tehny töitä maanantaiaamusta tähän iltaan asti ilman taukoja. Oon vaan nukkumas käyny välillä. Alkaa noi henkarit ja vaatteet ja hälyttimet ja repeatilla soiva levy jo vähän... harmittamaan :D Täytyy joskus kertoa työn varjopuolista. Varmastikin kovin yllättävää että nämä varjopuolet liittyvät olennaisesti asiakkaiden varsin taiteelliseen vaatteiden henkarointityyliin sekä itse asiakkaisiin. Kyllä mä tänäänki aika epäeloisasti laahustin kassalle ja murahdin heit ja haukuin mielessäni kaikkea mitä lystäsin. Se yliampuva dissaus vaan jotenkin estää totaalihajoomisen.
Nyt vaivun koomaan vähäks aikaa ja huomen meen taas tekohymyilemään Itäkeskuksen ostosparatiisiin, tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti