Dear Customers,

Vaatekaupan myyjän työssä on - niinku kaikissa duuneissa - sekä hyviä että huonoja puolia.

(Ne huonot puolet vie yllättäen voiton.)

Hyviä puolia on: palkka, kivat työkaverit, työn helppous, työolosuhteiden puhtaus ja siisteys (vrt. terminaalisiivoojana Helsinki-Vantaalla, ne matkalaukkuhallin oksennukset... vessat... varsinki miestenvessat...), enimmäkseen mukavat työpäivät ja kivat asiakkaat, hyvä sijainti ja työmatka.

Miten sainki mun työn kuulostaa noin ruusuiselta? Tollee esitettynä se kuulostaaki ihan siedettävältä...

Huonoja puolia onki sit se, et kivojen asiakkaiden lisäks on myös niitä ärsyttäviä, ja ku sellanen tulee vastaan niin se kans sit on tosi ärsyttävä. Mikään ei kelpaa, mikään ei riitä, palvelu on huonoo, ja sitku tiettyy vaattetta ei löydy nii sielt tulee "Munko se sit pitäis tietää?" tai "Miten sä et voi tietää missä se on, sähän oot myyjä!!!" Joopajoo<3 Aika hyvin ne paikat muistanki mis on mitäki, mut ne vaihtuu aika usein ja sit täytyy opetella muistaa kaikki uudestaan. Mut silti, siitä huolimatta, niit vaatteita on suhteellisen paljon ja jos ei joka päivä oo tuolla töissä ja tiedä kaikkii muutoksia nii on mahdotonta muistaa kaikkea. Sit kun ne kysymykset on yleensä "Missä on se neule?" Jaa mikä neule, minkä värinen? "No se harmaa." Hmm meillä on aika paljon harmaita neuleita. Muistaisko rouva mahdollisesti onko neuleessa koristeluita tai nappeja, onko siinä vyötä vai onko se viittamainen... jne. Kyllä se neule löytyy yleensä aika nopeesti ku vähän kyselee, mut naurattaa jotenkin ajatus siitä et menisin ite kysyy jostain vaatekaupasta et onks teil se neule. (Aaa SE neule!) Mua hävettää jo ajatuski :D

Aateliset ja muu ylimystö. Ne odottaa aina jotain erikoiskohtelua ja niit on ihana ärsyttää muka ei-tahallisesti. Siis jos vaik on palvelemas toista asiakasta ja tällänen hienorouva tulee kysyy jotain niin tottakai mä ensin autan sitä asiakasta joka oli ensin. Ne jotenki olettaa että oli mitä tahansa menossa niin niitä palvellaan heti. Nää hienostelijat kuuluu yleensä myös niihin asiakkaisiin jotka ei tajuu et niiden takana on jono kassalla. Ne jää suunnilleen solmii siihen kengännauhoja - tai täs tapaukses sukii niit ylilaitettui hiuksia - eikä tajuu lähtee siit aika nopsakkaa koska muut asiakkaat ei varmaan odota et ne saa kaunistauduttuu siin kassalla. HEI HALOO. Kassalla maksetaan, otetaan ostokset ja sanotaan heippa, ne kortit voi laittaa niihin Chanelin lompakoihin sit vaik siinä vähän sivummalla, ei jäädä siihen asuu... Yleensä täs vaiheessa ku toista kengännauhaa aletaan solmii nii huikkaan seuraavalle asiakkaalle ja ojennan käden et ne antais niiden ostokset et pääsen jatkaa. Hauskinta on se, et lähestulkoon aina ku sanon sille seuraavalle asiakkaalle hei, nii tää snobi luulee et sanon sen sille :D Sit hän nostaa päätään ja sanoo kans hei, nolostuu ja vihdoin lähtee pois. Hohhoijaa, maalaisjärjellä selvii elämäs aika pitkälle :) Vaikka toi onki pieni juttu, mut uskon ettei noi tilanteet tohon jää. Erityiskohteluu ruinaavat ihmiset joutuu vaan naurunalasiks eikä ne opi pärjää ite missään.

Sit sellaset vähemmän ärsyttävät asiat ja ihan ymmärrettävät, mut tottakai häiritsee myyjää. Esimerkiks jos sovituskopeilla=sovarissa on teline mihin saa jättää sovitetut vaatteet, nii miiiiiiiks ne vaatteet pitää viedä takas myymälään. Ihan kaunis ajatus, mut yleensä se ajatus jää puolitiehen eikä jaksetakaa viedä niit vaatteita oikeelle paikalle, vaan jätetään ne ihan väärälle rekille. Ymmärrettävää, mut helpointa asiakkaan ja myyjän kannalta on jättää ne siihen sovarirekille. Ja kaiken lisäks meillä on kaikki henkarit "vasemmalle" päin, tai siis se henkarin koukku on AINA vasemmalle päin. Alusvaatteissa, lasten vaatteissa ja naisten vaatteissa. Miten jotkut vahingossakaa saa käännettyä sen koukun väärään suuntaan :D Pitääks kaikesta tehdä niin monimutkaista. Ottaa vaatteen, laittaa sen vaik kuin sotkusesti roikkuu sovituksen jälkeen henkarille ja jättää ne sit rekille mistä me napataan ne, nopeesti laitetaan vetskarit ja napit kiinni, lenksut paikalleen ja henkari oikein päin, lajitellaan teeman mukaan ja viedään paikalle. That's it. Asiakkaiden "auttamiset" tekee tästä hommasta kaks kertaa aikaavievempää ja vaikeempaa. Turhia pieniä juttuja mut pitkän päivän jälkeen alkaa toi ekana varmaan ärsyttää.

Skriik -liike. Ainaki meidän kaupas pitää laittaa siistit välit henkareihin ku ne roikkuu rekillä. Just ku on nätisti siivonnu yhen rekin nii joku tulee ja työntää raivoisasti puolet vaatteista sivuun nähdäkseen jonkun yksittäisen vaatteen - vaikee selittää mut siit kuuluu sellanen hirvee skriiiiiiiiiiik ku työntää nopeesti apinanraivolla 20 henkarii toiseen päätyyn rekkiä. Toinen on se ku asiakas sillee vetää vaatteen rekistä. Siis nappaa toisesta hihasta tai lahkeesta kiinni ja vetää napakasti yläviistoon. Sit ne tuijottaa sitä sekunnin ja päästää irti, jolloin se vaate jää roikkumaan sillee älyttömän rumasti. Ku nään tälläsii rekin raiskauksia nii pidätän automaattisesti hengitystä ja mun suu loksahtaa auki järkytyksestä. Tää on tätä vaatekaupan nukkekotielämää. Tollasii pienii juttuja mitä ei tajuu jos ei oo ollu vaatekaupassa töissä. Ja ulkopuolisen silmin nää mun valitukset on niin turhaa kitinää ja vois sanoo et iteppähän oot ammattis valinnu. Oon ihan samaa mieltä, mut on tosi harvinaista ettei suutu vaik siitä et on rakentanu korttitalon ja joku tulee puhaltaa sen palasiks :D Vähän samalta tuntuu. Mut tottakai täytyy muistaa et ne vaatteet on siellä siks et asiakkaat ostaa niitä, ei siks et ne vaan roikkuu arvokkaasti henkareissaan.

Viimeiseks muttei todellakaan vähäisimmäks, varastaminen. Ku löydän kasan henkareita ja hintalappuja ja revittyi sukkahousupakettei sovarin lattialta nii kyl pääs kiehahtaa nii et napsahtaa. Ensin mun ohi kävelee joku tyttönen, katon sitä silmiin ja tervehdin, ilmaisen et multa saa kysyy jos on kysyttävää. Hän kattelee siinä mun nenän alla koruja ja asusteita, menee sovariin, laittaa laukkuun ja lähtee pois. Mahdotonta on huomata kuka näin on tehny, mut jotkut niistä hymyilevistä ja moikkaavista asiakkaista tulee mun osastolle, varastaa ja lähtee iloisin mielin. Mä oon niin pettyny tollasiin tapauksiin... Onko vaatteet ja asusteet niin tärkeitä et pitää varastamiseen asti mennä? Tuleeks siitä hyvä mieli? Ei mulle ainakaan. Mä tykkään siitä, et teen töitä, ansaitsen omat rahat ja sit ostan vaik uuden paidan. Toisin sanoen rehellisellä työllä ja hyvällä omallatunnolla! :D

Siinä mun avautumiset, nyt syön sipsejä ja dippiä ja vietän laatuaikaa murun kanssa, heipodei!