Dear Customers,

Vaatekaupan myyjän työssä on - niinku kaikissa duuneissa - sekä hyviä että huonoja puolia.

(Ne huonot puolet vie yllättäen voiton.)

Hyviä puolia on: palkka, kivat työkaverit, työn helppous, työolosuhteiden puhtaus ja siisteys (vrt. terminaalisiivoojana Helsinki-Vantaalla, ne matkalaukkuhallin oksennukset... vessat... varsinki miestenvessat...), enimmäkseen mukavat työpäivät ja kivat asiakkaat, hyvä sijainti ja työmatka.

Miten sainki mun työn kuulostaa noin ruusuiselta? Tollee esitettynä se kuulostaaki ihan siedettävältä...

Huonoja puolia onki sit se, et kivojen asiakkaiden lisäks on myös niitä ärsyttäviä, ja ku sellanen tulee vastaan niin se kans sit on tosi ärsyttävä. Mikään ei kelpaa, mikään ei riitä, palvelu on huonoo, ja sitku tiettyy vaattetta ei löydy nii sielt tulee "Munko se sit pitäis tietää?" tai "Miten sä et voi tietää missä se on, sähän oot myyjä!!!" Joopajoo<3 Aika hyvin ne paikat muistanki mis on mitäki, mut ne vaihtuu aika usein ja sit täytyy opetella muistaa kaikki uudestaan. Mut silti, siitä huolimatta, niit vaatteita on suhteellisen paljon ja jos ei joka päivä oo tuolla töissä ja tiedä kaikkii muutoksia nii on mahdotonta muistaa kaikkea. Sit kun ne kysymykset on yleensä "Missä on se neule?" Jaa mikä neule, minkä värinen? "No se harmaa." Hmm meillä on aika paljon harmaita neuleita. Muistaisko rouva mahdollisesti onko neuleessa koristeluita tai nappeja, onko siinä vyötä vai onko se viittamainen... jne. Kyllä se neule löytyy yleensä aika nopeesti ku vähän kyselee, mut naurattaa jotenkin ajatus siitä et menisin ite kysyy jostain vaatekaupasta et onks teil se neule. (Aaa SE neule!) Mua hävettää jo ajatuski :D

Aateliset ja muu ylimystö. Ne odottaa aina jotain erikoiskohtelua ja niit on ihana ärsyttää muka ei-tahallisesti. Siis jos vaik on palvelemas toista asiakasta ja tällänen hienorouva tulee kysyy jotain niin tottakai mä ensin autan sitä asiakasta joka oli ensin. Ne jotenki olettaa että oli mitä tahansa menossa niin niitä palvellaan heti. Nää hienostelijat kuuluu yleensä myös niihin asiakkaisiin jotka ei tajuu et niiden takana on jono kassalla. Ne jää suunnilleen solmii siihen kengännauhoja - tai täs tapaukses sukii niit ylilaitettui hiuksia - eikä tajuu lähtee siit aika nopsakkaa koska muut asiakkaat ei varmaan odota et ne saa kaunistauduttuu siin kassalla. HEI HALOO. Kassalla maksetaan, otetaan ostokset ja sanotaan heippa, ne kortit voi laittaa niihin Chanelin lompakoihin sit vaik siinä vähän sivummalla, ei jäädä siihen asuu... Yleensä täs vaiheessa ku toista kengännauhaa aletaan solmii nii huikkaan seuraavalle asiakkaalle ja ojennan käden et ne antais niiden ostokset et pääsen jatkaa. Hauskinta on se, et lähestulkoon aina ku sanon sille seuraavalle asiakkaalle hei, nii tää snobi luulee et sanon sen sille :D Sit hän nostaa päätään ja sanoo kans hei, nolostuu ja vihdoin lähtee pois. Hohhoijaa, maalaisjärjellä selvii elämäs aika pitkälle :) Vaikka toi onki pieni juttu, mut uskon ettei noi tilanteet tohon jää. Erityiskohteluu ruinaavat ihmiset joutuu vaan naurunalasiks eikä ne opi pärjää ite missään.

Sit sellaset vähemmän ärsyttävät asiat ja ihan ymmärrettävät, mut tottakai häiritsee myyjää. Esimerkiks jos sovituskopeilla=sovarissa on teline mihin saa jättää sovitetut vaatteet, nii miiiiiiiks ne vaatteet pitää viedä takas myymälään. Ihan kaunis ajatus, mut yleensä se ajatus jää puolitiehen eikä jaksetakaa viedä niit vaatteita oikeelle paikalle, vaan jätetään ne ihan väärälle rekille. Ymmärrettävää, mut helpointa asiakkaan ja myyjän kannalta on jättää ne siihen sovarirekille. Ja kaiken lisäks meillä on kaikki henkarit "vasemmalle" päin, tai siis se henkarin koukku on AINA vasemmalle päin. Alusvaatteissa, lasten vaatteissa ja naisten vaatteissa. Miten jotkut vahingossakaa saa käännettyä sen koukun väärään suuntaan :D Pitääks kaikesta tehdä niin monimutkaista. Ottaa vaatteen, laittaa sen vaik kuin sotkusesti roikkuu sovituksen jälkeen henkarille ja jättää ne sit rekille mistä me napataan ne, nopeesti laitetaan vetskarit ja napit kiinni, lenksut paikalleen ja henkari oikein päin, lajitellaan teeman mukaan ja viedään paikalle. That's it. Asiakkaiden "auttamiset" tekee tästä hommasta kaks kertaa aikaavievempää ja vaikeempaa. Turhia pieniä juttuja mut pitkän päivän jälkeen alkaa toi ekana varmaan ärsyttää.

Skriik -liike. Ainaki meidän kaupas pitää laittaa siistit välit henkareihin ku ne roikkuu rekillä. Just ku on nätisti siivonnu yhen rekin nii joku tulee ja työntää raivoisasti puolet vaatteista sivuun nähdäkseen jonkun yksittäisen vaatteen - vaikee selittää mut siit kuuluu sellanen hirvee skriiiiiiiiiiik ku työntää nopeesti apinanraivolla 20 henkarii toiseen päätyyn rekkiä. Toinen on se ku asiakas sillee vetää vaatteen rekistä. Siis nappaa toisesta hihasta tai lahkeesta kiinni ja vetää napakasti yläviistoon. Sit ne tuijottaa sitä sekunnin ja päästää irti, jolloin se vaate jää roikkumaan sillee älyttömän rumasti. Ku nään tälläsii rekin raiskauksia nii pidätän automaattisesti hengitystä ja mun suu loksahtaa auki järkytyksestä. Tää on tätä vaatekaupan nukkekotielämää. Tollasii pienii juttuja mitä ei tajuu jos ei oo ollu vaatekaupassa töissä. Ja ulkopuolisen silmin nää mun valitukset on niin turhaa kitinää ja vois sanoo et iteppähän oot ammattis valinnu. Oon ihan samaa mieltä, mut on tosi harvinaista ettei suutu vaik siitä et on rakentanu korttitalon ja joku tulee puhaltaa sen palasiks :D Vähän samalta tuntuu. Mut tottakai täytyy muistaa et ne vaatteet on siellä siks et asiakkaat ostaa niitä, ei siks et ne vaan roikkuu arvokkaasti henkareissaan.

Viimeiseks muttei todellakaan vähäisimmäks, varastaminen. Ku löydän kasan henkareita ja hintalappuja ja revittyi sukkahousupakettei sovarin lattialta nii kyl pääs kiehahtaa nii et napsahtaa. Ensin mun ohi kävelee joku tyttönen, katon sitä silmiin ja tervehdin, ilmaisen et multa saa kysyy jos on kysyttävää. Hän kattelee siinä mun nenän alla koruja ja asusteita, menee sovariin, laittaa laukkuun ja lähtee pois. Mahdotonta on huomata kuka näin on tehny, mut jotkut niistä hymyilevistä ja moikkaavista asiakkaista tulee mun osastolle, varastaa ja lähtee iloisin mielin. Mä oon niin pettyny tollasiin tapauksiin... Onko vaatteet ja asusteet niin tärkeitä et pitää varastamiseen asti mennä? Tuleeks siitä hyvä mieli? Ei mulle ainakaan. Mä tykkään siitä, et teen töitä, ansaitsen omat rahat ja sit ostan vaik uuden paidan. Toisin sanoen rehellisellä työllä ja hyvällä omallatunnolla! :D

Siinä mun avautumiset, nyt syön sipsejä ja dippiä ja vietän laatuaikaa murun kanssa, heipodei!

Invaders Must Die

The Prodigy oli UPEE. Niinku AWESOME. Siis ainoastaan Prodigy on yltäny samalle tasolle ku The Hives livenä. The Hivesin näin ekan kerran ruississa vuonna 2005, ja seisoin vaan paikallani lamaantuneena kädet ristissä rinnan päällä, katse lasittuneena ja suu kääntymässä hitaasti ihastuneeseen-hämmästyneeseen hymyyn... Tätä lagaamista kesti varmaan viis minuuttia ennenku aloin kiljahdella ja hyppiä haltioissani. En ees tajunnu kauan se keikka kesti tai mitään muutakaan (oli jotain mustelmiaki tullu ja kengät tallottu jne.), oli vaan sellanen flow fiilis :D Yleensä kiinnitän tyhmiin asioihin huomiota jos keikalla on vähänki tylsää. Keskityn enemmän ärsyttäviin tönijöihin ja etuilija paskapääihmisiin ja siihen ettei kukaan varasta mun laukkuu tai kameraa. The Hives oli niin karismaattinen ja itsevarma ja Pelle Almqvist niin hot.. siis eiku hyvä ottaa yleisön huomioon. Jossain keikan puolivälissä ne lopetti soittamisen ja jämähti siihen paikkaan ja pysy liikkumatta ainaki puoleks minuutiks ja jatko biisiä niinku mitään ei ois tapahtunukaan. Se oli niiiiiiiin makee hetki.



Prodigyn keikalla jammailin sen verran ku pystyin siel katsomos, harmitti ku ei saatu kenttäpaikkoi mut aina ei voi voittaa. Oli siel katsomoski elämää, tosin Elinan vieressä istu yks mies ja nukku koko keikan ajan... En tajuu miten joku maksaa 50e siitä et pääsee PRODIGYN keikalle nukkuu. Meit on moneen junaan... Parhaimpii biisejä oli ainaki Omen, Invaders Must Die, Spitfire, Smack My Bitch Up, Out Of Space, Take Me To The Hospital ja Voodoo People. Melkein kaikki :D Mut jostain syystä Out Of Space kolahti tosi kovaa, oisin odottanu et Omen, outoo. Oisin toivonu viel No Goodia ja Thunderia. I hear thunder, but there's no rain... Siitä huolimatta hyvä keikka oli.



Ostin muuten sielt ihanan paidan, sellasen mustan teepparin mis lukee vihreellä The Prodigy. Ensin ajattelin kaikkii muita vaihtoehtoja mut tietenki ihan viimetingassa päätin ottaa ton, ja oon tosi tyytyväinen. Oon pitäny sitä töissäki jo parina päivänä, ei ehkä sovi meidän imagoon mut mitäs se haittaa :D

Viime viikon torstaina oli proditsi, nyt torstaina on New Moon, yöllä... Pääsen kattoo sen siis perjantaina 00.02, jes! Oon niiiiiin kauan oottanu tota leffaa. Toivon et se ois parempi ku Twilight. Sitä odotellessa!

Peaches - Boys wanna be her

Yhyy miten ikävä mul on L-Koodia! Mun rakkaus tais lähtee siitä kun joskus luin jonku jutun Katherine Moennigista eli Shanesta. Tietysti kiinnostuin, Shane oli silloin kuumis. Katoin telkkarista toista tuotantokautta pari jaksoo ja sit menin ostaa kolmannen tuotantokauden kaupasta. Riippuvuus oli sit siinä!

Mun mielestä L-Koodi on hyvä sarja, se on erilainen, yllättävä ja kiinnostava. Ja siinä on hyvät musat :D Plus Betten ja Tinan talo on niin ihana et kaavailin joskus muuttavani sinne... Jos se vaan ois mahdollista.





Mun lemppari on Jenny, ihan ykkönen ehdottomasti. Vaik se on ärsyttäväkin välillä ja tosi outo... Enemmänki eksentrinen. Ja dramaattinen joka asiassa. Silti samastun siihen eniten, koska oon ihan yhtä vauhko, temperamenttinen, välillä aika agressiivinen ja depressiivinenkin + nään ihmisten läpi. Mut toisaalta uskon välillä, tosi harvoin, joihinkin asioihin (tai ihmisiin) ihan sokeesti ja tosi sinisilmäisesti. Yleensä näis tapauksis lopputulos ei oo hyvä ja syytän itteeni aivan helvetisti. Tosin Jenny reagoi ehkä vähän liian teatraalisesti asioihin, se ei pidä mitään itsestäänselvyytenä ja on taiteellinen sielu. Melankolinen! Tän paremmin en jaksa puhuu seinille mun rakkaudesta lesbosarjaan, oon niin tsombi ite nyt.

...Mistä pääsenkin siihen miten paska viikko on ollu! Kaikki on duunis kipeenä ja oon tehny niiden vuoroi sit. Tuntuu ku ois tehny töitä maanantaiaamusta tähän iltaan asti ilman taukoja. Oon vaan nukkumas käyny välillä. Alkaa noi henkarit ja vaatteet ja hälyttimet ja repeatilla soiva levy jo vähän... harmittamaan :D Täytyy joskus kertoa työn varjopuolista. Varmastikin kovin yllättävää että nämä varjopuolet liittyvät olennaisesti asiakkaiden varsin taiteelliseen vaatteiden henkarointityyliin sekä itse asiakkaisiin. Kyllä mä tänäänki aika epäeloisasti laahustin kassalle ja murahdin heit ja haukuin mielessäni kaikkea mitä lystäsin. Se yliampuva dissaus vaan jotenkin estää totaalihajoomisen.

Nyt vaivun koomaan vähäks aikaa ja huomen meen taas tekohymyilemään Itäkeskuksen ostosparatiisiin, tervetuloa!

Never forget you

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Pitääköhän toi teksti jättää tohon? Oon niin tomppeli näiden kanssa vielä, saa nauraa :D

Mietin sellaista että miten joku voi ees teoriassa eksyä lukemaan mun blogia ellen mainosta sitä jossain? Siis ihmiset vaan keksii päästä mun blogin ja tulee lukemaan sitä vai. Saa edelleenkin nauraa. No, perustin blogin siksi koska mulla on niin paljon sanottavaa kaikesta ja kaikista (tekosyitä) ja koska oon niin koukussa blogeihin, hähä. Siispä halusin tehä kans IHA ITE. Ja myös koska vanhanaikaisen päiväkirjan kirjoittaminen ei inspaa enää... käsi kipeytyy :D

Luultavasti nauratan itseäni ja hyvin epätodennäköisiä lukijoita ainakin jutuilla asiakaspalvelun ihmeellisyyksistä: teen töitä siis vaatekaupassa, joten höpötän vaatteista, koruista, asusteista sekä paskapää asiakkaista. Ja mielipiteistä. Ja ärsyttävistä asioista. Ja musiikista.

Silviissii,
Essi

Ps. Oon _rakastunu_ Noisettesien biisiin "Never forget you", siis ihan mahtava! Täs on tyyliä ja asennetta. Me like!!!